Rakkaus, saa pään pyörälle. Ikigai, kutsuu elämään. (11.12.2019)
Rakkaus, saa pään pyörälle. Ikigai, kutsuu elämään.
Elämänmittainen uusiutuminen antaa tilaa epätäydellisyyden arvostamiseen. Wabi-sabi käsittää epäsymmetriaa, nöyryyttä ja vaatimattomuutta, kasvua, luonnollista kulumista, hitautta, pidättäytyväisyyttä, materiasta riippumattomuutta, arvokkuutta, minimalismia, rustiikkia, joustavuutta, keskeneräisyyttä, pieniä hetkiä…
… kaikkea, mikä elämässä on olevaista. Ikuinen muutos hiljaiseen hyvään arkeen.
Ihmiskunnan tarve kytkeytyä vuosisataisiin syvävirtoihin virittäytymällä ajan haasteisiin on mielenkiintoista ja loppujen lopuksi hyvinkin yksinkertaista ja selkeää.
Elämme maailmanlaajuista suurta murrostilaa, erinäisten muutosten alla, joka kaikessa sirpaleisuudessaan aiheuttaa meille epätietoisuuden vuoksi hyvin paljon epävarmuutta.
Auktoriteettiusko on vanhakantainen, missä levottomat johtajat ohjailevat talouttamme ja elinpiiriämme itsekin omaan toimintaansa epäuskoisina. Perinteisen kansankin on tänä päivänä uskallettava kehittää itseään tietoisemmaksi. Mutu tuntuma ei auta, kun kyseessä on koko ihmiskunnan selviytyminen, maapallon sietokyvyn asettaessa rajoja kulutushysterialle. Tarvitsemme tietoa, taitoa ja syvälle venyvää sovelluskykyä, kaikilla sektoreilla.
Tiede, taide, luovuus ovat rakentamassa ihmisen tietoisuutta vahvalla osaamisellaan. Periaatteessa kaikki avaimet ovat jo olemassa, paitsi ikuisen bruttokansantuotteen kasvun prosenteissa ei tunnu olevan sijaa kuluille, jotka aiheutuvat ihmisten hyvinvoinnin ylläpitämisestä.
Kysynkin: Mitä hyötyä on tiedosta, joka ei muutu hyväksi elämäksi? Hyvällä elämällä tarkoitan laajasti: perustarpeiden maailmanlaajuista tyydyttymistä, pienesti: pienen ihmisen turvallisuutta omassa ympäristössään.
Haluan avata ajatusmaailmaani blogissani, missä ei väheksytä, ei runnella, ei jätetä yksin. Oodin ajatus ihmisten yhdenvertaisuudesta on kunnioitettava lähtökohta tasavertaiselle inhimillisyydelle. Suomessa olemme edelläkävijöitä 2000-luvun uusiutumisessa. Virallinen lähtökohta on varsin inhimillinen, toteutuminen käytännössä vaatii vielä jonkin verran miettimistä.
Yhteiskunta on me. Jokaisella on vastuu omasta elämästään oman mittapuunsa mukaan. Sekään ei aina toimi. Siksi tarvitaan meitä. Jokainen kykynsä ja osaamisensa mukaan.
Musiikkina tällä kertaa on suomenruotsalainen kansansävellys. Alkuperäinen nuotinnus ja sovitus Arto Järvelä. Allekirjoittanut on sovittanut hiukan muunnosta alkuperäiseen. Soitan ihanan pelimanniystäväni Sari Perkiön kanssa tallennuksessa. Tyttäreni Emmi Sillanpää kuvasi ex tempore kuvaa minun ja Sarin ajatuksista.