Hyvyydestä (31.12.2019)
Hyvyydestä
Pyrkiminen yleiseen hyvään on vaativaa, kun niin moni ihminen on kietoutunut omaan pieneen totuuteensa.
Katkeruus, niin ilkeä tunne kun se onkin, ottaa raadollisesti tilaa nykyisessä Suomen epävakaassa liian uuvuttavaksi koetussa elämässä.
Ihminen jaksaa kovaakin työntekoa ja vastuuta, kun siinä on oikeanlainen mieli. Ihminen jaksaa pienelläkin palkalla, kun työ on johdonmukaista, eikä tarvitse sulkea silmiään vaikenemalla räikeistäkin epäkohdista.

Jokainen haluaa tuntea itsensä arvokkaaksi ja tarpeelliseksi. Jo pieni lapsi ammentaa maailmankuvaansa vanhempiensa positiivisesta katseesta ja hymystä. Hymyyn ja rakkauteen on helppoa ja turvallista samaistua.
Valitettavan usein uutterat ja vastuunsa kantavat nääntyvät hymyttömään läpinäkyväisyyteen. Hyväkin työpanos piiloutuu olemattomuuteen. Kukaan ei kestä olla näkymätön tai toteuttaa itseään näkymättömissä. Jokainen haluaa muistua nimellään ja hyvällä tahdollaan.
Numeroilla ei elämää rakenneta, numeroilla ei uusia sukupolvia synnytetä.
Haluankin rakentaa teidän kanssanne Uuden Vuoden 2020 lupauksen
Nähdään toisemme, kuullaan, ollaan läsnä toisillemme, sellaisena kun olemme, aitoina ihmisinä.
Yksikin ihminen autettuna ja hyvä asenne elämään rakentaa parempaa mieltä ja luo luottamusta arjessa jaksamiseen. Pidetäänhän siitä kiinni.